Jalmari Finne (1874 - 1938)

kirjailija, teatterimies, suku- ja asutushistorian tutkija

Adolf Jalmari Finne syntyi 11.8.1874 Kangasalla. Ylioppilaaksi tultuaan Finne alkoi syksyllä 1894 opiskella kieliä Helsingin yliopistossa. Opiskelun ohella hän suomensi näytelmiä. Finne tutustui sisarensa Olgan kautta teatterinjohtaja Kaarlo Bergbomiin, joka otti hänet pian apulaisohjaajakseen. Finne oli tuolloin vasta 21-vuotias ylioppilas.

Finne pysyi apulaisohjaajana vuoteen 1903, mutta oli suuren osan tästä ajasta opintomatkoilla, lähinnä Saksassa. Kaarlo Bergbomin sairauden ajan 1903 - 04 Finne toimi hänen sijaisenaan Suomalaisen teatterin vt. johtajana, mutta siirtyi sitten Viipuriin Maaseututeatterin johtajaksi. Finne oli Viipurissa vuoteen 1907 asti. Menestyksestään huolimatta Finne tuntuu jo väsyneen teatteriin, sillä hän asettui Helsinkiin ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Kuuden seuraavan vuoden aikana hän julkaisi suomennosten lisäksi 20 omaa teosta, palasi sitten vielä yhdeksi näytäntökaudeksi 1913 - 14 Viipuriin ja jätti sen jälkeen teatterinjohtajan uran lopullisesti. Vuodesta 1914 hän toimi vapaana kirjailijana.

Jalmari Finne tunnetaan laajimmin Kiljusen herrasväestä kertovien kirjojen tekijänä, mutta hän kirjoitti niiden lisäksi suuren määrän romaaneja ja näytelmiä, suomensi lukuisia näytelmiä. Finne innostui historiasta ja huomasi, että historia tarjoaa näytelmien ja romaanien kirjoittajalle rajattoman aarreaitan. Kesällä 1904 valmistui kaksi historiallista näytelmää, vuoden 1658 ylioppilaselämää kuvaava Gabriel Tuderus sekä keskiajalle menevä Piispa Tuomas.

Kirjailijantoimensa ohella Finne alkoi tutkia Suomen asutushistoriaa, johon hän innostui niin, että piti kirjailijantyötä vain keinona rahoittaa tutkimusta. Finne totesi, että historia ei ole pelkästään kuninkaiden ja aatelisten historiaa, vaan kansan enemmistön ovat muodostaneet talonpojat ja maaseudun pieneläjät. Hän alkoi kartoittaa ensin Kangasalan ja Oriveden, sitten Hämeen ja lopulta koko Suomen väestöhistoriaa. Finne kävi päivittäin Valtionarkistossa, johon hänellä oli lyhyt matka Mariankadun kodistaan. Finne alkoi laatia taulukoita, joissa seurattiin eri talojen asukkaita 1800-luvulta taaksepäin niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Kun työsarka laajeni, hän palkkasi omin varoin apulaisen 1919 ja myöhemmin hänellä oli enimmillään peräti kahdeksan apulaista, mutta vasta 1928 alkoi valtio tukea hänen työtään taloudellisesti. Työtä jatkettiin Finnen kuoleman jälkeen hänen viitoittamallaan tavalla.

Näin syntyi "Suomen asutuksen yleisluettelo", tieteelliset vaatimukset täyttävä talo- ja henkilöhakemisto, joka ulottuu 1540-luvulta 1800-luvulle, ja jota mm. sukututkijat laajasti käyttävät. Finnen alkuperäisenä tarkoituksena oli julkaista kootut luettelot, mutta kustannussyistä ne jäivät vain arkistoissa käytettäviksi. Tätä työtä vanheneva Finne piti elämänsä merkittävimpänä saavutuksena. Vuonna 2005 säätiö teki Kansallisarkiston kanssa sopimuksen Finnen aloittaman Suomen asutuksen yleisluettelon digititoimisesta ja julkaisemisesta verkossa.