Luonnonfilosofian seura –
Samfundet för naturfilosofi ry
Jäsentiedote 6/2002
Luonnonfilosofian seuran syyskauden toiminta jatkuu:
Torstaina 10.10. klo 18-20 Professori Eero Byckling esitelmöi aiheesta Miten semantiikka auttaa erottamaan todellisuuden fiktioista?
Tieteiden talon sali 104, Kirkkokatu 6, Helsinki.
Eero Byckling syntyi vuonna 1936 Helsingissä. Hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa valmistuen diplomi-insinööriksi 1961 ja tekniikan tohtoriksi 1963 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon pääaineena matematiikka Helsingin yliopistossa 1962. Hänet nimitettiin Jyväskylän yliopiston teoreettisen fysiikan professoriksi vuoden 1970 alusta ja Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan professoriksi vuonna 1973. Hän on työskennellyt useissa ulkomaisissa yliopistoissa, joista mainittakoon Kööpenhamina, Amsterdam, Minnesota, Pariisi, Berkeley, MIT ja Stanford. Eero Byckling toimi valtakunnallisen Fysiikan tutkimuslaitoksen johtajana sen perustamisesta 1996 lähtien eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 2000. Opetustoiminnan ohella Eero Byckling on toiminut monissa teknologian alan luottamustehtävissä ja hänet tunnetaan mm. teknologiakeskus Innopolin perustajana. Hänellä on yhteensä noin 120 eri alojen tieteellistä julkaisua. Hän on Suomalaisen Tiedeakatemian ja Teknillisten Tieteiden Akatemian jäsen.
Fysiikan ja matematiikan ohella Eero Byckling on ollut kiinnostunut filosofiasta jo opiskeluajoista lähtien. Lähtökohtana ei ole ollut niinkään akateeminen filosofia vaan yleisesti pyrkimys ymmärtää todellisuutta perinteisen länsimaisen filosofian pohjalta. Eräänä välineenä tässä on semantiikka, jonka keskeisiä käsitteitä ovat olemassaolo ja totuus. Esityksessä tarkastellaan miten luonnollista kieltä käytetään todellisuuden kuvaamiseen ja myös erilaisten fiktioiden luomiseen. Koska tiede kertoo millainen maailma on, mutta ei voi sanoa millainen sen pitäisi olla, nousee esille kysymys, mitä ovat arvot ja etiikka. Ovatko ne historiallisen kehityksen synnyttämiä, ihmisten joitakin tarkoitusperiä varten keksimiä vai onko niillä objektiivinen ihmisestä riippumaton perusta. Mitä ovat ihmisoikeudet, ovatko ne vain YK:n säätämiä kansainvälisiä lakeja?
Nämä pohdinnat ovat erityisen ajankohtaisia, sillä nykymaailmassa erityisesti luonnontieteen hallitseva asema ja postmoderni filosofia ovat johtaneet kapeaan ihmiskuvaan ja arvojen köyhtymiseen tai jopa kieltämiseen. Erilaisten ideologioiden sisältöä (ja niiden hyväksikäyttöä eturyhmien omiin tarkoituksiin) voidaan myös tarkastella lähtökohtana se, miten kielen avulla luodaan monenlaisia todellisuuden kuvauksen ja fiktioiden yhdistelmiä. On hyödyllistä myös selvittää, mitkä maailmankuvamme piirteet johtuvat kielen struktuureista ja mitkä ovat aidosti todellisuuden rakenteita. Luonnollisella kielellä on monimutkainen syntaktinen ja semanttinen rakenne, joka heijastuu esittämiimme väitteisiin. Erityistieteiden havainnot ja teoriat antavat tieteellisen menetelmänsä ansiosta parhaan saatavissa olevan tiedon omasta tutkimuskohteestaan, ja niistä on ollut tavatonta hyötyä ihmiskunnalle. Niiden tehtävänä ei kuitenkaan ole kokonaiskuvan antaminen ihmisestä ja maailmasta, vaan tämän voi luoda vain filosofia. Tieteellisen filosofian avulla saadaan aineksia monitahoisemman ihmiskuvan rakentamiseen, ja tätä kautta voidaan ehkä myötävaikuttaa siihen, että oikeudenmukaisuus lisääntyisi maailmassa.
Torstaina 17.10. klo 18-20 Professori Kaarle Kurki-Suonio kertoo Massakäsitteen kehityksestä fysiikassa.
Tieteiden talon sali 505, Kirkkokatu 6, Helsinki.
Kaarle Kurki-Suonio on useimmille Luonnonfilosofian seuran toimintaan alusta asti osallistuneille tuttu henkilö. Hän on kotoisin Hämeenlinnasta (s. 1933), mutta opiskeluajoistaan asti toiminut pääasiassa Helsingin yliopiston piirissä. Fysiikka pääaineena hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1954 ja tohtoriksi 1960 kiteiden atomirakenteeseen liittyvällä tutkimuksella (mitä alaa hän on myöhemminkin menestyksellisesti kehittänyt). Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella Kurki-Suonio on toiminut assistenttina 1954-56, dosenttina 1964-69, apulaisprofessorina 1969-73, ylimääräisenä professorina 1973-77 ja sen jälkeen yli kahdenkymmenen vuoden ajan eläkkeelle siirtymiseensä v. 1998 asti varsinaisena professorina erityisalana opettajien fysiikan opetus. Fysiikan opetuksen kehittämiseen Kurki-Suonio on osallistunut aktiivisesti paitsi professorina myös jatkokoulutuksen piirissä sekä fysiikan opetukseen liittyvien kirjojen tekijänä. Tässä yhteydessä voidaan mainita erityisesti luonnonfilosofisestikin mielenkiintoinen Fysiikan merkitykset ja rakenteet (v. 1994, yhdessä Riitta Kurki-Suonion kanssa). Paitsi tieteen alueella Kaarle Kurki-Suonio on toiminut luottamustehtävissä mm. kirkon ja kristillisten järjestöjen piirissä.
Massan käsite, josta Kaarle Kurki-Suonio on lupautunut kertomaan vuosikymmeniä kestäneen tutkimus- ja opetustoimintansa pohjalta, kuuluu fysiikan peruskäsitteisiin. Esiintyyhän se myös maailman kuuluisimmaksi sanotussa yhtälössä E = mc2. Kuitenkaan massaa ei alun alkaen ole ymmärretty samalla tavoin eikä se nykyisinkään ole niin itsestään selvä asia kuin voisi ajatella. Edellä mainitussa kirjassaan Kurki-Suonio toteaa, että massan ja voiman käsitteet ovat fysiikan opetuksen ikuisia kompastuskiviä. Osoituksena tästä sekaannuksesta voidaan viitata äskettäin Jukka Maalammen ja Martti Pekkarisen välillä Tieteessä tapahtuu -lehden palstoilla käytyyn mielipiteen vaihtoon (Tieteessä tapahtuu 7/2001 s. 69; 1/2002 s. 42; 2/2002 s. 54; 3/2002 s. 45; http://www.tsv.fi ). Professori Maalammen mukaan ajatus suhteellisuusteoriaan liittyvästä massan lisääntymisestä nopeuden kasvaessa luo harhakuvia, joista pitäisi vapautua.
Niille, jotka haluavat kirjallisuuden välityksellä perehtyä massakäsitteen vaiheisiin fysiikassa voidaan kertoa, että aiheesta on olemassa pitkään Tel Avivin lähellä sijaitsevan Bar-Ilan yliopiston fysiikan professorina toimineen Max Jammerin julkaisema kirja Concepts of Mass in Classical and Modern Physics (Cambridge University press, 1961; 230 siv.). Tästä 40 yli vuotta sitten ilmestyneestä kirjasta, jota edelleen on saatavissa myös uutena, tekijä on vastikään julkaissut ajanmukaistetun version nimellä Concepts of Mass in Contemporary Physics and Philosophy (Princeton University Press, 2000; 180 siv.).
Torstaina 24.10. klo 18-20 Diplomi-insinööri Jouko Seppänen esitelmöi aiheena Rudolf Carnapin tieteellinen maailmankäsitys ja tieteen yhtenäiskieli.
Tieteiden talon sali 505, Kirkkokatu 6, Helsinki.
Rudolf Carnap (1891-1970) on 1900-luvun keskeisiä tieteenfilosofeja, minkä aseman hän saavutti toiminnallaan Wienin piirissä (1926-36) nousten yhdeksi sen johtohahmoista sekä vuodesta 1936 alkaen Yhdysvalloissa ajatussuunnan näkyvimpänä edustajana ja edelleen kehittäjänä. Opiskeltuaan filosofiaa, fysiikkaa ja matematiikkaa Jenassa ja Freiburgissa (1910-14) Carnap väitteli v. 1921 avaruutta käsittelevällä tieto-opillisella tutkimuksellaan Der Raum, Ein Beitrag zur Wissenschaftslehre (1922). Tavattuaan tulevan Wienin piirin edustajia, kuten sen perustajan Moritz Sclickin (1882-1936) ja saatuaan kutsun Wieniin (1925) hän koki siellä vallitsevan ajattelun ja pyrkimykset omikseen ja muutti Wieniin, missä toimi teoreettisen filosofian ylimääräisenä professorina (1926-30) ja sen jälkeen luonnonfilosofian professorina Prahan saksalaisessa yliopistossa (1931-35).
Wienin piiriin, joka muodollisesti perustettiin vasta v. 1931, kohdistunut ideologinen vaino ja piirin johtajan Moritz Schlickin murha (1936) ja hänen oppituolinsa lopettaminen (1937) johtivat piirin hajoamiseen. Piirin juutalaiset jäsenet joutuivat maanpakoon ja myös Carnap, vaikka oli saksalainen, muutti Yhdysvaltoihin, missä toimi filosofian professorina Chicagossa (1936-52) ja osittain samanaikaisesti vierailevana professorina Harvardissa (1940-41) sekä Princetonissa (1952-54) ja viimeksi professorina Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa (1954-61).
Carnapin elämäntyö ja julkaisut käsittelivät matemaattista logiikkaa, tieteellistä maailmankäsitystä ja yhtenäistieteen ja tieteen yhtenäiskielen filosofisia perusteita, mistä aiheista hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat: Der logische Aufbau der Welt (1928), Abriss der Logistik (1929), Logische Syntax der Sprache (1934), Introduction to Semantics (1942), Formalization of Logic (1943), Meaning and Necessity (1947), Logical Foundations of Probability (1950), The Continuum of Inductive Methods (1952) ja Einführung in die symbolische Logik (1954).DI Jouko Seppänen on osallistunut aktiivisesti Luonnonfilosofian seuran toimintaan 1980-luvulta alkaen. Systeemiteorian, kielitieteen, tieto- ja älytekniikan sekä tieteellisen maailmankuvan ongelmien pohjalta hänessä syntyi kiinnostus myös Wienin piirin filosofiaan, erityisesti Carnapin tieteellisen maailmankäsityksen, yhtenäistieteen ja tieteen yhtenäiskielen filosofiaan ja ohjelmaan. Seppänen on osallistunut Wienissä v. 1991 uudelleen henkiin herätetyn 'Wienin piirin', Wiener Kreis Instituutin, järjestämään konferenssiin (2000) ja tieteellistä maailmankuvaa käsitelleeseen tutkijoiden kesäkouluun (2001).
Tärkeitä lähteitä Carnapin elämään, ajatteluun ja tuotantoon ovat P. A. Schilppin toimittama yli tuhatsivuinen The Philosophy of Rudolf Carnap (Open Court Pub. Co., La Salle, Ill., 1963); Lothar Kraut: Die Philosophie Carnaps (Springer-Verlag, 1970, 2. p. 1997 Wien, 234 s.); Thomas Mormann: Rudolf Carnap (Beck, München 2000, 229 s.); Alan W. Richardson: Carnap's Construction of the World. The Aufbau and the Emergence of Logical Empirism (Cambridge University Press, 1998). Wienin piiriä ja Rudolf Carnapia koskevaa tietoa on varsinkin englannin ja saksankielisenä tarjolla myös Internetissä, esim. osoitteessa http://www.utm.edu/research/iep/c/carnap.htm .
Suomalainen teoreettinen ja tieteenfilosofia Eino Kailasta lähtien juontavat suurelta osin juurensa ja perinteensä Wienin piiristä. Kaila oli piirin ulkojäsen. Hän vieraili Wienissä kolmasti ja kävi kirjeenvaihtoa juuri Carnapin kanssa. Lisäksi Kaila keksi piirin edustamalle suunnalle yleisesti tunnetuksi tulleen nimityksen 'looginen empirismi' jo ennen piirin syntyä (1926) (vrt. Juha Manninen: Eino Kaila ja tie Wienin piiriin. Tieteessä tapahtuu -lehti 2/2002; http://www.tsv.fi ). Vaikka Carnapin teoksia ei toistaiseksi ole suomennettu hänen ajatuksiaan voi lukea mm. Georg Henrik von Wrightin kirjoista Looginen empirismi, eräs nykyisen filosofian pääsuunta (1945) sekä Logiikka, filosofia ja kieli, ajattelijoita ja ajatussuuntia nykyfilosofiassa (1958). Gaudeamuksen kustantamana ilmestyy aivan lähiaikoina Ilkka Niiniluodon ja Heikki J. Koskisen toimittama 260 -sivuinen kirjoituskokoelma Wienin piiri, jossa on mm. Gabriel Sandun artikkeli: Rudolf Carnap ja totuuden määriteltävyys.
Torstaina 31.10. klo 18-20 Kokouksen aiheena ovat professori K. V. Laurikaisen julkaisemat kirjat, joita on lupautunut esittelemään filosofian maisteri Agnes Airola.
Tieteiden talon sali 505, Kirkkokatu 6, Helsinki.
Professori K. V. Laurikainen (6.1.1916 - 13.7.1997), Luonnonfilosofian seuran perustaja ja keskeinen vaikuttaja tuli suuren yleisön keskuudessa tunnetuksi erityisesti yleistajuisten kirjojensa välityksellä, joita hän julkaisi varsinkin virkauransa myöhemmässä vaiheessa ja aktiivisena eläkeläiskautenaan. K. V. Laurikaisen julkaisut, joihin maisteri Airola on viimeksi kuluneen vuoden aikana lähemmin perehtynyt ja joita hän nyt ystävällisesti on lupautunut esittelemään ovat ilmestymisjärjestyksessä:
Konekirjoitettu monistevihko, tekijöinä Airola-Laurikainen; valmistunut kuusiosaisen sarjan ensimmäisenä lokakuun alussa 1943.
WSOY 1973
Kirjapaja 1983
Springer-Verlag, Berlin - Heidelberg 1997.
University of Oulu, Report Series in Physical Sciences, Report No. 8 (1997)
_____________________________________________
Seuran XIV toimintavuosi
Puheenjohtaja: Paul Talvio • Kyläkirkontie 19 • 00370 Helsinki • p. (09) 555 146 (k) Paul.Talvio@kolumbus.fi
Sihteeri: Seppo Laurema • Vanha Saunalahdentie 4 • 02330 Espoo • p. 801 5688 (k); 050-5410514 • fax 22869 291
Tieteiden talo: Kirkkokatu 6 • 00170 Helsinki • p. 22869 274 • p. 228691 (keskus) • p. 22869 265 (vahtimestari)
Sähköposti: lfs@protsv.fi Pankkiyhteys: Merita Pankki Oy, Helsinki-Kruununhaka, Tili n:o 101930-204652
Luonnonfilosofian seuran Internet-sivut: http://www.protsv.fi/lfs